Toivoa

Jotta olisi toivoa, on ensin uskottava. Jotta uskoisi, on ensin epäiltävä. Jotta ei epäilisi totuutta lainkaan, ei tarvitse toivoa eikä uskoa. -Michael Levy-

Odotin koko päivän puhelinsoittoa, joka toisi lisää tietoa läheisen tilasta. Puoliso tunsi huonoa omaatuntoa lähtiessään harjoituksiin, mutta käskin hänen mennä. Mitä tahansa tapahtuukaan, on normaalin elämän jatkuttava. Olemme sen velkaa myös läheiselle. Hän haluaa elää täysillä, joten meidänkin täytyy. Meidän pitäisi jopa ottaa hänestä mallia. En ole koskaan tavannut ihmistä jolla olisi niin kova elämisen tahto, vaikka itse elämä on ollut surua ja kipua täynnä. Me puolestamme tuhlaamme omaa aikaamme valittamiseen.

Lähdin koiran kanssa ulos. Kävelin pitkin katuja jotka olivat pimeitä kaukaisia katulamppuja lukuunottamatta. Tuuli puhalsi rauhoittavasti poskille ja paljasti polut joista kyyneleet olivat hetki sitten valuneet valtoimenaan.

Puoli tuntia sitten sain puhelun, jossa itkun turruttama ääni kertoi että läheinen on juuri irrotettu hengityskoneesta ja jaksoi jopa puhua muutaman sanan puhelimessa. Itkimme ja kiitimme yhä uudestaan. Vaikka välissämme oli yli sata kilometriä, tuntui kuin olisimme olleet lähempänä toisiamme kuin koskaan ennen. Vaikka happimaski oli tehnyt sisupussimme puheesta vaikeasti ymmärrettävää, oli muutamasta sanasta saanut selvää : "Tästä alkaa uusi elämä. Kertokaa kaikille että minä olen kunnossa".